?

Log in

Nattoo.

Eilenillalla okaasan oli ostanut mulle illalliselle nattoota, koska tassa juuri mainitsin etta haluun sita joskus maistaa. Illallisella oli taas paljon ruokaa; toofua, kasviksia, nuudeleita, riisia ja nattoota. Nattoo laitettiin riisin paalle ja syotiin siita menemaan. Maku oli aika normaali, tai silleen ei herattanu mitaan suuria tunteita kumpaankaan suuntaan. Imailin ihan tyytyvaisena sen koko kupin, mutta en ma toista ois heti lahtenyt syomaan. :-p Kun kuitenkin sanoin etta "on taa ihan ok" niin okaasan sanoi laittavansa mulle tasta lahtien aamupalaksi nattoota!

Aamu siis koitti ja lahdin kohti okaasanin kamppaa...


...jossa odotti tama naky. ...jossa odotti tama naky.
Vasemmalla misokeitto, ylhaalla oikealla nattoota ja sit riisikulho. Ylareunassa nakyy viela tomaatteja joiden seurana oli kurkkua ja paalla toofumajoneesia. Sit oli viela luumuja. Et ei taal nalkaan kuole!




Nattoo syodaan riisin kanssa. Nattoo syodaan riisin kanssa.
Jos jollekin on jaanyt epaselvaksi niin nattoo on siis madatettyja papuja. Taa aamupalan nattoo oli ihan eri makunen mita illalla! Siis taa oli oikeesti jopa hyvaa ja vedin ton kulhon aika tahilla naamaan! :-D Ihan kasittamatonta. Ei siihen oltu lisatty kuin ruohosipulia ja levaa, ja maku oli ihan toinen ja huomattavasti parempi. Ja nattoo on terveellista! Kyl ma voin tota syya toistekin ihan mielellani, heh.



Palataan viela edelliseen iltaan ennenkuin mennaan tan paivan tapahtumiin. Illalla katsottiin Yukikon kanssa telkkaria aika myohaan ja jutskailtiin kaikkee randomia. Opetin suomenkielisia sanoja ja Yukiko oli ihan "kawaii!" koko ajan. ;-p Katsottiin telkkarista jotain random-draamaa, joka ei sinaansa ollut kummankaan mielesta erityisen mielenkiintoinen, mutta siina oli Kekkon Dekinai Otokon paanayttelija! Olin iha oooo tiian ton et toi oli Kekkon Dekinai Otokossa ja sit Yukiko oli sillee jooooo nii oli vitsi se on hauska sarja ja taa nayttelija hullun hauska! Juteltiin sit aika paljon siita sarjasta ja draamoista yleensakin; oli aika paljon samoja mista tykataan! Mm. Ueno Juri on molempien yks lempparinayttelijoista. <3

Sit katottiin telkkarista kuulemma suosittuu ohjelmaa "SMAP", jossa on tollaset poitsut ja ne kisaa keskenaan esim. ruuanlaitossa tai erilaisissa visailuissa. Oli aika hauska ja musta tuntuu et nauroin enemman mita Yukiko... Visailun juontaja oli aika hieno; afro-peruukki paassa, iho laitettu voiteella tummaks ja 70-luvun kuteet niskassa. Japanin telkkari on aika random.

Juu, tanaan aamulla lahdin koululle yksin, koska Yukiko nukku niin pitkaan eika ollut viela oikeen valmis. ;-p Hyvin loysin perille enka eksynyt kertaakaan. Metrossa oli taas jengia, mutta ehka vahan vahemman kuin eilen, silla lahdin pikkasen myohempaan kouluun niin ehka suurin ruuhka oli jo ohi. Kavin Imadegawalla (mun koulun pysakilla) konbinissa (convenience store) ostaan juomista ja onigirin, ettei maha taas ala sanoon "peko peko" (taalla se on mahan murinan aani). ;-p

Niin, eilen jo ilmoittauduin kurssille, joka valmistaa japanin kielen tasokokeen 2kyuu-tasolle. Aion siis osallistua ensi joulukuussa Suomessa siihen kokeeseen niin hyva jos taalla saa hyvaa harjoittelua. Jos jotakin kyseinen koe kiinnostaa, niin lisatietoa saa esimerkiksi taalta: http://en.wikipedia.org/wiki/Japanese_Language_Proficiency_Test Kurssi maksoi vaan 4200 jenia lisaa ja tunnit on joka maanantai ja keskiviikko iltapaivisin alkaen huomisesta, joten tottakai ilmoittauduin mukaan!

Tanaan oli taas koulussa mukavaa ja jai uusia sanojakin paahan. Tanaan oli puhetunnit myos, jossa paastiin puhumaan parin kanssa erilaisia ravintolatilanteisiin liittyvia keskusteluja. Nyt osaa ehka paremmin niissakin tilanteissa toimia. ;-p Kyl naista jotain hyotyy on!

Koulun jalkeen kaytiin Villen kanssa syomassa Matsuyassa koska me puhuttiin just tunnin lopussa ruuasta ja erityisesti donburista ( http://en.wikipedia.org/wiki/Donburi ), joten oli pakko sitten kayda syomassa maukas bibindon. Siina on siis riisin paalla lihaa ja hieman tulisesti maustettuja kasviksia ja lahes raaka kananmuna. Ja hinta taas sen 390 jenia eli ei mitaan. Matsuyassa misokeitto kuuluu viela lahes kaikkiin annoksiin, kuten tahankin.

Syonnin jalkeen lahdin metrolla jo heti tanne himaan. Aattelin tuoda kamat tahan ja lahtee kaveleen vahan tahan lahiymparistoon tai sitten Yamashinaan, kattoo nyt mita tuolta tulee vastaan! Seiskalta on taas ruoka, eli siihen on viela hyvin aikaa ja ehtii tehda kaikenlaista. :-p

Otin tossa matkalla mun tasta Higashinon metropysakilta tahan kotiovelle pari kuvaa, olkaa hyva.


Higashinon metroasema. Higashinon metroasema.
Tallanen on nakyma kun noustaan ylos maan alta. Lahden kavelemaan tata tieta suoraan ja kavelen varmaan jonkun muutaman sata metria kunnes kaannyn vasemmalle ja menen portaat alas ja jatkan viela matkaa ennen kuin tullaan alueelle jossa on paljon kamppia.




Joki Joki
Ennen kuin kaannyn portaat alas niin ylitan tallasen joen, jonka vieressa istuskelee lahes aina tollasii lintuja, niinkuin tossa oikeessa alakulmassa ehka nakyy, jos katsoo tata kuvaa suurena.




Koti. Koti.
Taa on okaasanin ja otoosanin koti, jossa kayn siis aina aamupallalla ja illallisella ja muutenkin valilla hengailen.




Puutarha. Puutarha.
Okaasanilla on pieni puutarha, jossa kasvaa mm. munakoisoja.




Kotikatu. Kotikatu.
Okaasanin kodilta kun kavellaan viela pari minuuttia muutaman mutkan kautta, niin tullaan talle kadulle, joka on mun kotikatu.




Mun ja Yukikon kamppa. Mun ja Yukikon kamppa.
Sitten tulee vastaan meidan ihana koti! Tadaimaaaaa!

Ensimmainen koulupaiva.

Tanaan oli ensimmainen koulupaiva, jei! Eilenillalla menin nukkumaan varmaan joskus yhdeksan aikaan, joten aamulla kuudelta ylosnoustessani olin pirtea kuin peipponen ja odotin innolla koulun alkua.

Okaasanin luona syodyn aamupalan jalkeen lahdettiin Yukikon kanssa yhta matkaa metrolle, koska Yukikon tyomatka on melkein sama kuin minun koulumatkani; han menee vain yhden pysakin pidemmalle. Aamumetrossa sain kokea ensimmaisen "sillit purkissa" -kokemukseni. Kylla se vaan niin on etta taalla Kiotossakin aamujunassa on aika paljon tunkua... Sisaantyontajia ei sentaan ollut, mutta kylla sita vahan paasi itsensa tunkemaan vaunuun! Koululaisia oli tosi paljon liikkeella, taalla ei siis ole viela kesalomat alkaneet, aika karua. Kunhan kesalomat ensi viikolla(?) alkavat, taitaa naa aamumetrot olla edes vahan valjempia. Ainakin toivotaan nain.

Koululla oli paljon porukkaa, kaytavat taynna ihmisia. Listasta naki mihin ryhmaan oli tasokokeen ja haastattelun perusteella paatynyt. Mina paadyin Chuukyuu B -ryhmaan, eli Intermediate-tasolle. Meidan ryhmassa opiskelijoita oli yhteensa yhdeksan, ja koko koululla arvioni mukaan ehka viitisenkymmenta. Ja hirveeee maara ranskalaisia!

Oli ihkua kun aina kun oppitunti alkoi ja paattyi kuului sama koulunkellojen soitto mita kaikissa kouluun liittyvissa anime-sarjoissakin kuulee. Ja mika siis on taalla aina koulujen kellojen aanena. En kuitenkaan odottanut etta tuolla koulullakin olisi ollut. :-p Oppitunteja on nelja, yhdeksasta puoli yhteen, ja oppituntien valissa on aina 10min tauko. Mun maha alko viimisella tunnilla muriseen niin kovasti, et pitaa huomenna ottaa kylla onigiri evaaksi ja imailla se tauolla naamaan!

Tuo Chuukyuu B -ryhma on mielestani itselleni sopiva. Kaikki vaikuttavat aika samantasoisilta, joten yhdessa puhumamme japani on jokaiselle helppo ymmartaa. Erityisesti ryhmassamme oleva italialainen tytto osasi aantaa japania tosi hyvin; ehka myos italian vokaalipainotteisuuden vuoksi lausuminen on yhta helppoa kuin suomalaisellekin. Hanen lisakseen ryhmassamme on kolme ranskalaista, yksi amerikkalainen, yksi australialainen ja kaksi taiwanilaista. Heista parhaiten tutustuin taiwanilaiseen Ko-nimiseen tyttoon (tai no naiseen, han on 28-vuotias), ja kutsuin hanet kanssani syomaan koulun jalkeen.


Lounas. Lounas.
Kaytiin yhdessa syomassa lounasta yliopiston ruokalassa. Vasemmalla edessa Ko, Oikealla edessa suomalainen Ville seka hanen takanaan kaksi italialaista joista toinen on Villen kanssa samassa ryhmassa ja joiden nimia en muista. :-p Tanaan tuli niiiin paljon uusia nimia etta suurin osa meni kylla ihan ohi!




Jengia taas. Jengia taas.
Soin ihan jarkyttavan maaran ruokaa kuten kuvastakin nakyy! Tuli ruuanottolinjastossa kokoajan niin hyvan nakosii ruokii vastaan et oli pakko maistaa! :-D Ens kerralla vahan vahemman... Jotkut ruuat maksettiin sen annoksen mukaan, ja sit oli tollanen "self bar" josta laitettiin lautaselle mita tykkas ja sit se punnittiin. Kuitista nakee myos paljonko ateria sisalsi kilokaloreita yhteensa! :-D




No Beer No Life. No Beer No Life.
Tallanen mainos oli kampusalueella. Taalla on aina tallaset tapahtumat naisille huomattavasti halvempia kuin miehille, ehka naiset ei muuten tulis. :-p Mut mita tolla 100 jenilla muka saa? Jos saa muka juoda niin paljon kuin tykkaa niin yasusugiiiiii! (liian halpaa)



Ruuan jalkeen pojat lahti omille teilleen mutta lahdettiin Kon kanssa kavelylle taas tuohon vieressa olevalle keisarillisen puiston alueelle. Siella on kylla tosi kiva kappailla, kun on tilavaa ja niin kaunista. Oon niin ilonen etta saan vaikka joka paiva kayda kavelylla noin siistissa paikassa! :-D

Ko oli tosi mukava tytto ja puhuttiin siis japaniksi koko ajan. Kiva kun on ihan samantasoinen puhuja niin kaytetaan samanlaista sanastoa ja on tosi helppo ymmartaa toista! Ko sanoi etta Taiwanissa tulee telkkarista paljon japanilaista draamaa! Aika siistia. Ko on kaynyt jo nelja kertaa Japanissa.


Silta. Silta.
Tuolla vedessa ui paljon karppeja ja kilpikonnia! En saanu kauheen hyvaa kuvaa niista niin en laita sita nyt tanne. :-p Tien paassa siintaa keisarillisen palatsin sisapihan muuri.




Siisti kamppa. Siisti kamppa.
Taalla asui muistaakseni jotkut jotka tyoskentelivat keisarille.




Lisaa kamppaa. Lisaa kamppaa.
Taa on ton askeisen vieresta. Temppelialuetta myoskin. Naissa maisemissa saa kappailla joka paiva niin on kylla aika ihkuu!



Ko lahti kotiin niin ma jain viela istuskelemaan puistoon ja kuunteleen kaa-lintujen ja semi-otokoiden aanta ja juomaan kylmaa kokista.


Diet Coke + vitamin C! Diet Coke + vitamin C!
Taa on mun uus suosikki! Jotenkin se vaan maistuu raikkaammalta, vaikka varmaan se on vaan taa "vitamin C:n" tuoma mielikuva. ;-) Pokari Sweat on ollut myos kovassa kulutuksessa!



Siina istuskellessani alkoi ukkonen jyrahtelemaan mut ma laiskana ihmisena jain vaan istumaan siihen ja odottelemaan taas sita sairasta sadetta, vaikka nain sen jo vuorilta lahestyvan! Lahdin sitten kavelemaan vasta kun ekat pisarat alko satamaan ja kun paasin takaisin koululle niin kengat oli aaaaaivan lapimarat jalleen kerran. Sateenvarjo mulla siis on mutta ei se mitaan auta kenkien osalta.

Koululle menin siis siks, etta meidan piti lahtea "kouluretkelle" katsomaan Gion Matsurin valmisteluja. Gion Matsuri on siis Japanin kuuluisin festivaali. Tanaan on yoiyoiyoi-yama elikka tota "aaton aaton aatto" Gion Matsurille. Se siis huipentuu oikeestaan jo 16. paiva mutta lopulta sitten kuitenkin kai 17. paiva. En tieda oikeen viela miten naa menee, mut 16. ja 17. paiva oon menossa kattomaan kuulemma mageeta matsuria! Niin, koululla kavin peruuttamassa mun osallistumisen koska satoi niin jarkyttavasti ja jalat oli niin litimarat. Lahdin siis kotiin metrolla. Kavin kavellen kuitenkin tossa aikasemmin katsomassa jo tuolla matsurin alueella, ja nain yhden "hokon".


Hoko. Hoko.
Tallasia ne kuljettaa olkapaillaan Gion Matsurissa. Taa on aika pieni sellainen, niita on myos jarkyttavan suuria. Toivottavasti ei oo sateinen paiva niin saan sit hyvia kuvia tanne joko keskiviikkona tai torstaina. :-)



Niin, lahto tonne olis ollut koululta klo 17:30, mut sit ei olis kauheesti mulla ollut aikaa ennen illallista, joka on seiskalta, ja jota en missaan nimessa haluu missata! ;-D Okaasanin ruuat on niiiin ihania!

Konsertti Nodame Cantabilen tyyliin.

Kuuma paiva se taas paukahti. Huuuh. Hiki.

Alkuun kerron viela eilisesta illasta ja ruuasta. Illallisella syotiin soomenia eli mun rakastamia kylmia nuudeleita! Oli kasviksia siella seassa jos jonkinlaista ja tofua. Siis tosi hyvaa ja ihanaa kesaruokaa. Meccha oishii ya nen! :-D Aiti kertoi myos illallisella etta oli paivalla kaynyt tuolla vuoristossa olevalla temppelilla kirjoittamassa haikuja. Aika ihkua! :-) Katsottiin siina illallisen lomassa Japani-Kiina-lentopallo-ottelua. Ihan hyvin pelas Japani vaikka tais havita. Kun Japani sai pisteen niin okaasan aina "naisu ya!" (nice!). Aika repeilyttava illallinen oli taas. Illalla naytin viela kampilla Yukikolle Suomi-kuvia ja kerroin Suomesta - han tykastyi kovin. Perhekuvista Joni naytti kuulemma kauheen aikuiselta ja kiltilta ja Laura japanilaiselta. ;-)

Illalla juuri ennen nukkumaanmenoa kuulin alakerrasta kauheen kiljumisen ja paniikin. Olin vaha et mita ihmetta ja huutelin sit Yukikolle et ootko ihan ok. Sit Yukiko oli silleen et "KOGIBURI, KYAAAAAAAAA!"


Kogiburi. Kogiburi.
Eli Torakka suomeksi. Kavin alakerrassa pelastamassa Yukikon talta hirviolta, mutta ensin piti ottaa kuva. ;-)



Tanaan herattiin aamulla joskus yhdeksan aikaan ja kaytiin ostaan supermarketista aamupalaa. Ostettiin luumuja ja appelsiinimehua ja aloe vera -jugurttia! Eihan meilla Suomessa sita aloe veraa syoda vai? Tai "aloe" sen nimi oli mut kuvassa samanlainen kasvi mita aloe vera. Hyvaa se oli kylla! Sit lisaksi syotiin myos paahtoleipaa. Taa on sopoo kun tollanen yks paahtoleipa aina leikataan neljaan osaan ja sit syyaan siita niit palasii, pienta ja sopoo on kaikki siis taalla. Syotiin Yukikon luona kun okaasanilla oli jotain menoa tanaan.

Joskus kahdentoista aikaan paivalla lahdettiin Yukikon kanssa kavelemaan kohti Yamashinan asemaa ja otettiin sielta juna olikohan se Rettoo-nimiseen paikkaan Shibaraki(?)-maakunnassa. (Saa korjata jos sanon vaaria asioita!) Joku 20min matka se oli junalla. Siella siis pidettiin konsertti, joka ei eilisista kirjoituksistani huolimatta ollutkaan siis Yukikon konsertti vaan Yukikon huilunopettajan konsertti! Yukiko soittaa siis huilua ja pianoa. Aamulla han soitti minulle Sound Of Music -biisia huilulla. :-)

Yukiko oli ostanut minulle ja hanelle liput konserttiin ennakkoon. Olin jotenkin kauheen huvittunut jo konserttihallille paastyamme, silla ei tuntunut yhtaan Japanilta kun kaikilla oli niin lansimaiset puvut jne. ja kaikki oli muutenkin niin lansimaista. Konserttisaliin paastyamme olo oli viela huvittuneempi. Niiiin Nodame Cantabile -fiilis! Tietamattomille siis, etta Nodame Cantabile on anime/draama/manga joka sijoittuu klassiseen musiikkiin Japanissa. Juteltiin sitten kyseisesta sarjasta siina odotellessamme shown alkamista.


Huiluorkesteri. Huiluorkesteri.
Ensimmaisena esiintyi siis tama naishuilisteista koostuva orkesteri. Oli sopot puvut ja hienosti osasivat soittaa. Ei ollu tosin yhta siisti kuin S-orkesteri! ;-)) Yukiko sanoi myos etta S-orkesteri oli Nodame Cantabilessa niin kolee etta! Hyva et on samoja intresseja...




Saksofonisti. Saksofonisti.
Valiajan jalkeen esiintyi tama saksofonisti. Oli todella hauska esitys! Naurettiin kylla kovasti, heh. Tosi hyvin osas soittaa ja soitti hauskoja biiseja ja hauskasti esiintyi. Taa oli jo sita S-orkesteria! Sooloesityksen jalkeen heitti han viela pari biisia yhdessa huiluorkesterin kanssa.



Konsertti oli erikoinen kokemus Japanissa koettavaksi, siksi hauska sellainen! Hommat oli hoidettu vahan eri tavalla mita esim. Suomessa, hyvat kaytannot oli. Konsertin jalkeen lahdettiin junalla takaisin Yamashinaan.

Yamashinassa mentiin syomaan (ja juomaan) Izakaya-ravintolaan. Oltiin aika ajoissa liikkeella, kun ravintola aukesi viidelta ja oltiin siina tosiaan just silloin viidelta. Yleensa mennaan sellaseen paikkaan siis vasta pimean tullen. Tarkoitus ei ollut kylla mulla juoda mitaan, mut Izakayassa se nyt vaan on pakko ja Yukiko sinne mut halus vieda! Tulipa parit biirut siis juotua kun ei siina voinut eikaan sanoa. :-p Sunnuntai-iltapaivalla hei! Jotai rajaa nyt. Heh.


Yukiko. Yukiko.
Yukiko tilas aluks itselleen jonkun vihreen drinksun, mut seuraava juoma oli hanellakin biirua. :-p




Meitsi. Meitsi.
Taalla ollaan siis viela ja hengissa! Todistusaineistoa valilla kehiin.




Ruokaa. Ruokaa.
Izakayassa siis juodaan ja syodaan samalla pienia ruoka-annoksia yhdessa samoilta lautasilta. Tassa kuvassa on yakitoria eli paistettua kanaa, gyoozaa eli taikinan sisalla lihaa, friteerattua juustoa ja friteerattua kanan rustoa!




Salaatti. Salaatti.
Lisaksi tilattiin viela sashimi-salaatti, joka sisalsi siis raakaa kalaa, lohen matia, kananmunaa, levaa, salaattia, jotain valkosta kasvia jonka nimee en muista ja salaatinkastiketta. Oishikatta eli hyvvaa oli!



Izakayassa oli tosi hauskaa ja aivan mieltsin hyvaa ruokaa ja mahan sai tayteen, ja ehka muutaman biirun vuoksi juttukin lensi ihan uudella tasolla. Ravintolassa oli myos hienot musiikit; kokoajan 90-luvun hitteja Backstreet Boysista Hansoniin. Yukiko ei tuntenut biiseja mut ma vaan hihittelin ja kertoilin sit etta ois Suomes aika noloo kuunnella tallast. ;-) Ruoka ja parit bisset maksoi yhdelta hengelta vaan 2000 jenia eli sellanen 15egee. Oooomnom.

Nyt ollaan taalla kampilla ja molemmat ihan poikki suuresta maarasta kavelya, kuumasta paivasta ja isosta maarasta ruokaa. Oli todella hauska paiva! Yukiko on aivan mahtava tyyppi ja hanen japaniaan on helppo ymmartaa ja hanen kanssaan on muutenkin helppo jutella melkeen mista tahansa.

Huomenna mulla alkaa yhdeksalta aamulla koulu, joten pitaa menna ajoissa nukkumaan. Odotan innolla opiskelijatovereiden tapaamista ja oppitunteja muutenkin. :-) Seuraavaan kertaan, baibaaaai!

Kuuma lauantai ja kuvia!

Lisasin noihin aikaisempiinkin kirjoituksiin mukaan kuvia. Kuvaa klikkaamalla nakee sen halutessaan suurempana. Lisailen kuvia aina valilla, en joka kerta ehka ehdi niita tanne lataamaan. Suomessa laitan sitten tuonne albumiin viela enemman, mutta muutamia maistiaisia jo tanne!

Eilen illalla kaytiin okaasanin kanssa kavelylla pitkin taalla kulkevan joen vartta. Joki teki aikalailla ympyran tassa (tai sitten erittain suuren mutkan) niin kaveltiin koko n. tunnin matka sen vierta pitkin. Oli aivan iiiihana ilta ja upeat maisemat. Mageeta kun tuolla kavelee ja jokapuolella ymparilla nakee korkeita vuoria! Ei Suomessa tuu nahtya niin ei voi muuta kuin nauttia.

Okaasan kertoi aina jokaisen puun ja kasvin nimen mita varrella tuli vastaan, ja myos sen mihin niita kaytetaan. Oli laakekasvia ja huonekaluihin kaytettavaa kaunissyista puuta. Ei jokaisen nimea kylla jaanut paahan, mutta ainakin yksi - "nemu".


Nemu no ki. Nemu no ki.
Puun nimi on "nemu" koska lehdet ja oksat roikkuvat alaspain eli "nukkuvat".




Nemu no hana. Nemu no hana.
Silmaripsentapaiset kukat.



Siina kun nemu-puuta ihailimme niin eras japanilainen nainen tuli kysymaan etta mika tan puun nimi on. Okaasan osasi siihen sitten vastata ja japanilainen nainen oli tyytyvainen. Okaasan sanoi etta tietaa hyvin puiden nimia koska kirjoittaa haikuja. Niissa kaytetaan puita paljon kuvaamaan esimerkiksi eri vuodenaikoja. Nemun aika alkaa olla jo ohi. Okaasan sanoi muutenkin rakastavansa luontoa ja puita. :-)

Kavelyn jalkeen menimme okaasanin luokse syomaan illallista. Soimme kahdestaan, koska otoosan oli omien kavereidensa ja Yukiko omien kavereidensa kanssa juomassa biirua. :-p Okaasan on kasvissyoja, joten han laittaa kasvisruokaa. Sanoi kuitenkin, etta voi mulle tehda joskus jotain spesiaalia lihaa (kun sanoin pitavani mm. donburista (liha-riisi-kulhosta).

Illallisella okaasan kattoi minulle poytaan ison lautasellisen pesto-pastaa, ison lautasellisen salaattia ja misokeiton. Lisaksi oli erilaisia kesan tsukemonoja (sailottyja kasviksia) ja iiisoja kasvissusheja. Soin kaiken taman ja viela extra-kulhon misokeittoa ja sit sanoin et huuu kun oon taynna ja niin olinki ni sit okaasan sano etta "syotpas saa vahan!" :-D Olikohan se kettuilua vai pitaisko muka syoda enemman... Saman verran naytti okaasankin vetavan nassuunsa. Oli kylla erittain maukasta! Kasvissushi oli kylla yksi parhaista mita olen koskaan maistanut.

Illalla menin aikaisin nukkumaan koska tana aamuna piti lahtea kaymaan koululla, joten en tavannut viela otoosania enka Yukikoa.

Aamulla herasin seitseman aikaan, koska sovittiin okaasanin kanssa etta aamupala on kahdeksalta. Avasin huoneeni ovet ja siina valmistauduin aamupalalle niin Yukikokin kompi ulos huoneestaan ja siina sitten tutustuimme. Ei kylla uskoisi etta han on 31-vuotias! Veikkaisin omanikaisekseni eli helposti 10 vuotta nuoremmaksi. :-p Han on niin pieni ja suloinen. Ja erittain hauska ja mukava!

Lahdimme Yukikon kanssa aamupalalle okaasanin luokse. Aamupalalla oli jugurttia jonne oli sekaan laitettu erilaisia hedelmia. Lisaksi oli tuoreita luumuja ja paahtoleipaa seka erilaisia levitteita. Oli hyvaa. :-) Olin edellisena iltana jattanut tuliaiset jo okaasanin hoiviin, ja Yukikokin sai omat tuliaisensa aamupalapoydassa. Muumipyyhkeet olivat hitti! Otoosankin vilahti aamulla mutta kuten okaasan ja Yukiko sanoivat, on han todella ujo! Aika suloista, heh. Muumipappapyyhe kelpasi silti hanellekin. ;-)

Aamupalan jalkeen, vahan ennen yhdeksaa aamulla lahdimme Yukikon kanssa kohti metroasemaa. Yukiko saattoi minut asemalle saakka, mutta seikkailin itsekseni koululle. Aamusta jo naki, etta paivasta oli tulossa erittain kuuma! Oon nakojaan hyvin omaksunut tan japanilaisten "atsuuuui!" (kuuma!) hokemisen. ;-)

Paasin metrolla hyvin Imadegawan asemalle. Metroa taytyy vaihtaa kerran ja yhteensa matka kestaa jotain 30min. Imadegawan asemalta kavelin kerran koulun tien ohi, mutta palasin pian takaisin jotein ei ollut mitenkaan suuri eksyminen kyseessa. :-p

Koululla minulle pidettiin haastattelu joka kesti ehka 15min, ja ei kauheesti sisaltanut mitaan. Aika turha reissu, mut olihan se kaytava. :-p Haastattelun jalkeen soitin koulun puhelimesta Yukikolle. Sovittiin hanen kanssaan etta tavataan kahdeltatoista Yamashinassa ja kaydaan ostamassa minulle puhelin. Aikaa oli minulla siis tuhlattavissa, joten ajattelin lahtea kappailemaan koulun vieressa olevaan keisarillisen palatsin puutarhaan.

Keisarin palatsin alue puutarhoineen on melko iso ja siella oli puiden alla varjossa ja pienella joella paljon ihmisia ja erityisesti lapsiperheita viettamassa aikaa. Toiset seisoivat joessa vilvottelemassa, toiset soivat evaitaan, ja jotkut kerasivat haaveilla puista semi-nimisia otokoita.


Joki. Joki.
Tallainen virtasi pitkin puistoa.




Puistossa. Puistossa.
Keisarillisen palatsin puistossa oli myos muutamia pienia pyhattoja.



Kun kello alkoi nayttaa jo paljon, suuntasin metrolla kohti Yamashinaa. Kaikki sujui hyvin Oiken asemalle saakka, jossa siis pitaa vaihtaa metroa. Vaihdoin toiseen metroon joka lahti samasta laiturista jolta minunkin piti lahtea. En tajunnut sitten etta se on vaara metro kuin vasta jossain landella. Kun metro nousi maanpinnalle niin tajusin etta nyt on jotain pielessa! No, ei se mitaan. Metrosta ulos ja laiturin toiselle puolelle. Uutta metroa joutui kuitenkin odottamaan n. 15min ja olin tullut jo n. 15min matkan vaaraan suuntaan, joten 30min meni hukkaan siina. Palasin Oiken asemalle (tajusin vasta siella etta olisin voinut aikaisemminkin jaada pois ja vaihtaa...) Kello oli jo 12:15, mutta onneksi loysin asemalta yleisopuhelimen jolla soitin Yukikolle suuret pahoittelut, ja etta olisin vasta 15min kuluttua Yamashinassa.

No, Yamashinaan kuitenkin lopulta selvisin ja jopa paikansin Yukikon. Yokattaaa! Lahdettiin sitten lahellaolevaan liikkeeseen hankkimaan puhelinta. Liikkeeseen paastyamme myyjat sanoivat ettei siella myyda PrePaid-puhelimia ja opastivat toiseen liikkeeseen. Siellakaan ei myyty ja opastettiin seuraavaan. Ja taas seuraavaan... Joku tunti siina mentiin liikkeesta toiseen kunnes tarppasi, heh. Siellakin oli vahan vaivautunutta kun eivat myy suoraan ulkomaalaisille, soittelivat vaikka mihin kysyakseen etta mitas nyt tehdaan. Tehtiin sitten niin etta laitettiin puhelin Yukikon nimiin.

Mut sain erittain sopon puhelimen! Oli monia eri vaihtoehtoja, mutta paadyin sopoimpaan ja vaaleanpunaisimpaan.


Mun puhelin! Mun puhelin!
Myyja laittoi siihen valmiiksi englanninkielen, mutta vaihdettiin se Yukikon kanssa japaniksi, jotta saan hyvaa lukuharjoitusta. ;-)



Puhelimessa on vaan yksi huono juttu: silla ei voi lahettaa mailia. Tekstiviesteja voi, mutta vain saman firman puhelimiin. Taytyy toivoa etta jollakin jossain on sama! :-D Mutta soittaa kuitenkin voin, ja mulle voi soittaa, joten ensi kerralla kun eksyn niin on helpompi ilmoittaa missa meen. ;-) Ehka selviin ilman niit mailei! Taa oli tosi halpa, 3900 jenia eli parikybaa, ja tahan sisaltyy 1000 jenilla puheaikaa. Puhuminen on tosin aivan jarkyttavan kallista, mut sita voi sit latailla lisaa, ja en ma varmaan meinaa maratonpuheluita soittaa. Puhelun vastaanottaminen ei kuitenkaan maksa, onneksi. Hyva taa on olla kuitenkin hatatapauksia varten! Ja on tassa kamerakin! ;-D

Puhelimen ostamisen jalkeen kaytiin Yukikon kanssa syomassa. Kaveltiin tavaratalon ravintolakerroksessa katselemassa hyvaa raflaa, kun huomasin samaa ketjua olevan okonomiyaki-mestan, jota Kenshi suositteli Osakassa! Sanoin sit et mennaan sinne, ja niin mentiinkin. Tilattiin okonomiyakia ja yakisobaa. Tuli oikeen tekemaan se tarjoilija sen okonomiyakin siihen meidan poytaan; sekoitti ainekset kulhossa ja kaatoi paistumaan pannulle. Aikaisemmin okonomiyakit on tuotu aina valmiina poytaan. Oli jalleen tooosi hyvaa!


Okonomiyaki. Okonomiyaki.
Puolivalmis ja viela raaka okonomiyaki ja kalalastuja.



Syonnin jalkeen kaytiin viela jatskikiskalla ja Yukiko tarjos jatskit! Nomnom. Kuumana paivana kylmaa jatskii, ihanaa! Alkaa taa ihana kansaiben (kansain murre) tarttua kans! :-D Ja taa sopo meccha-sanan kaytto. Iih, Yukiko puhuu niin ihanasti, otan siita kokoaika mallia, heh. "Soo nan ya!"

Yukiko lahti tapaamaan jatskin jalkeen jotain kaveriaan, ja ma lahdin tanne kampille kappaileen. Kavelin Yamashinan asemalta asti. Yamashina on siis seuraava tasta meidan Higashino-metroasemalta. Matka oli kuitenkin erittain lyhyt, ja onneks sain Fuugetsu-okonomiyakiravintolasta mainosviuhkan. Ne on kyl niin katevii! Samanlaiset mainokset Suomen kesaan, kiitos!

Noh, nyt tas hengaan viel vahan aikaa ja meen sit seiskalta okaasanille syomaan. Huomenna ois luvassa kuulemma konsertti jossa Yukiko soittaa klassista pianoa(?), kysymysmerkki siks, koska han osaa soittaa muutakin. Bachia han kuitenkin sanoi soittavansa. :-) Siita sitten myohemmin lisaa. ^^

P.S. Mietin muuten et miten mulle tulee nain pitkia kirjoituksia verrattuna viime matkaan, mut tulin siihen tulokseen et se johtuu varmaan siita, kun oon taalla matkalla "yksin" ja en paase jakamaan naita tapahtumia suomen ystavien kanssa. Viimeksi siina oli aina kuitenkin joku jonka kanssa kokemukset jakaa, niin ei tullut tanne jaettua niin paljoa. :-) Mutta muistaapa itsekin sitten paremmin kaiken, kun naita myohemmin lueskelee!

Kiotossa.

Huuh, Kiotoon asti on selvitty. Kuuma!

Lahdin aamulla kymmenen aikaan junalla Osakan-aseman kautta junalla Kiotoon. Otin ilmeisesti jonkun paikallisjunan, koska matka kesti pidempaan mita olin odottanut. Mutta ei se mitaan, kun aikaa oli reilusti.

Olin Kioton asemalla n. klo 11:15; minulla oli sovittu tapaaminen sinne klo 12 eraan opettajan kanssa. Ajattelin sitten kayda lounaalla Vie La France tms. -nimisessa leipomo-kahvilassa. Soin rapusalaatin ja peruna-curry-pekoni-leivan. Oli hyvaa! Heh sori kun aina kirjotan tasta ruuasta, saa sellasen kuvan etten muuta teekaan kun syon, mut hyvaa on ni pakkohan se on raportoida!

Menin sitten kahdeltatoista tuohon Kioton aseman paasisaankaynnille. Naytti silta etta eras nainen etsi jotakuta, joten kavin koputtelemassa olalle ja kyllahan han minua etsikin. :-p Lahdettiin hanen kanssaan taksilla kohti koulua. Koulu maksoi taksin niin ei tarvinnut siihen ylimaaraista kayttaa. :-)

Koululla tapasin muita opiskelijoita jotka odottelivat isantaperheidensa luo paasya. Opiskelijoita oli nelja ranskalaista, yksi espanjalainen ja kaksi hollantilaista. On meita enemmankin, mutta he olivat siella odottelemassa samaa kuin mina. Hyvin osasivat japania! Erityisesti Leo-niminen ranskalaispoika, jonka isa on japanilainen. Miksihan han tuli tanne opiskelemaan jos osaa jo kielen noin hyvin? Ehka kanjit kaipaa harjoitusta, pitanee kysella taas huomenna, kun tapaamme koululla. Huomenaamuna on siis koululla viela jokin haastattelu/tasokoe ennen kuin tunnit alkavat maanantaina.

Yhden aikaan paivalla rouva Kinugawa eli taman perheen aiti tuli hakemaan minua koululta. Lahdettiin metrolla koululta tanne "kotiin", jotta naen minkalainen on koulumatkani jonka kuljen aamuisin. Ja ei rouva Kinugawa kuulemma edes osaa autoa ajaa. ;-) Ostin Trafica Card -metrokortin, joka on vahan edullisempi kuin kertalippujen osto.

Viittaan tasta lahtien rouva Kinugawaan nimella okaasan (japaniksi aiti) niin on helpompi kirjoittaa ja ymmartaa. :-p Okaasan on tosi hauska tyyppi! Helppo jutustella hanen kanssaan ja heittaa hauskoja vitseja, jotka valilla tosin otan todesta. :-D (Aivan kuten suomen aidinkin vitsit menee ohi, terkkuja vaan! ;-)) Kun han puhui tuostakin ettei autollakaan osaa ajaa, niin heitti et "koska juon niin paljon alkoholii" olin vaa "aijaa oke" mut sit se tossa myohemmin sano toisessa yhteydessa ettei edes juo alkoholia. :-p

Metrolla on helppo tulla tanne Yamashina-nimiseen "kaupunginosaan" tai voisko sanoo kuitenkin kaupunkiin, vaikka Kiotoa tama on. Asemalta on myos lyhyt kavelymatka tanne kotiin. Jos nyt lahtisin tasta tosin kavelemaan menisin varmaan vaarin kun jokainen katu on samannakoinen, mutta aiti sanoi etta han tai sisko lahtee huomenna viela saattamaan minua metrolla koululle.

Asun siis taalla omassa kampassa Yukiko-siskon kanssa. Yukiko on viela toissa joten royhkeesti kaytan hanen tietokonettaan (okaasan sanoi etta voin kayttaa :-p). Okaasan ja Otoosan (aiti ja isa) asuvat tuossa ihan lahella omassa kodissaan. Otoosan on myos viela toissa.

Ensin kun tanne saavuttiin niin mentiin tuonne okaasanin ja otoosanin kotiin. Ihana koti! Siis just sellanen japanilainen, ah. Puun tuoksu ja kaikki on taydellista. :-D Niilla on joku lintu siella, kun okaasan huuteli ovelta "tadaimaaaa" sille linnulle ja sit se sano etta se lintu on vihanen kun se on ollu poissa kotoa. :-D En nahnyt viela sita lintua kun oltiin vaan alakerrassa ja lintu ylakerrassa, enka kehdannut viela kysyy et saanko kayda kattoon. :-p

Juotiin okaasanin tekemaa jaateeta siina ja vahan jutusteltiin. Sit se kaivo kaapista jonkun epailyttavan pullon ja kaato sita viela mun lasiin. Ei ollu alkoholia se kuulemma, mut viinilta maistui. Okaasan sanoi etta siina on japanilaisia luumuja ja punaisia viinirypaleita, ei siis ihmekaan etta viinin maku on havaittavissa. Sita kuulemma kaytetaan myos ruuanlaittoon. Okaasan sanoi tekevansa tanaan italialaista pastaa ruuaksi, ja laittavansa tuota myos siihen. Han kysyi minulta tykkaanko laittaa ruokaa ja kun sanoin etta joo, niin paasen varmaan sit hanen avukseen. ;-p

Okaasan esitteli myos laulukirjojansa. Vahan erinakosia tosiaan kuin meilla. Siis tollasta japaninkielista tekstia ja "nuotteja", jotka on siis ihan jotain muuta mita lansimaiset nuotit. Noo-teatterin lauluja on ne siis. Kuulemma harrastanut 18-vuotiaasta saakka! Odotan innolla jos saan kuulla hanen lauluaan. :-) Okaasan harrastaa myos piirtamista, ja sanoi etta haluaa piirtaa minut vihkoonsa. Han on piirtanyt kaikki muutkin keta taalla on asunut; taalla on siis ollut aikaisemminkin ulkomaalaisia opiskelijoita. Naytti heidan kuvansa piirustusvihostaan. :-)

No, siina jutustelun jalkeen tultiin tanne mun kampille. Sain avaimen niin kotiin kuin pyoraankin joka on tuossa oven edustalla. :-) Taakin on aivan ihana! Oon niin iloinen ja onnekas etta saan asua nain hienossa kodissa! Taalla on alakerrassa vessa, kylppari ja keittio. Ulko-ovella otetaan tietysti heti kengat pois ja noustaan tanne ylemmalle tasolle. Ja ulko-ovikin on liukuovi. :-) Sitten taalla ylakerrassa on oikeestaan kolme tatamimatollista huonetta. Mun huone on tollanen melko iso, sit on tallanen vahan pienempi "tietokonehuone" ja sit jalleen iso Yukikon huone.

Huoneissa on tatamimatot, normaaleiden (mutta liutettavien) lasi-ikkunoiden edessa on liukuvat paperi-ikkunat ja futon-peti loytyy hienosta liukuovikaapista. Mun huoneesta paasee viela nousemaan pienelle parvekkeelle liukuovista! Kaikki on taysin mageeta!


Mun huone. Mun huone.
Tuosta aukiolevasta "ikkunasta" paasee parvekkeelle. Vasemmalla kirjoituspoyta joka on sen edessa olevan tuolin seka selkanojallisen istumatyynyn kanssa ainoat huonekalut. Huomatkaa ylareunassa ilmastointilaite! Jokaisen gaijinin pelastus.




Ylakerta. Ylakerta.
Taa on kuvattuna toiseen suuntaan askeisesta kuvasta. Tassa etualalla mun huone, tossa valissa tietokonehuone ja peralla Yukikon huone. Noissa valeissa on tollaset liukuovet. Vasemmalta lahtee portaat alakertaan.



Nyt okaasan jatti mut tanne 1-2h ajaksi rentoutumaan ja tulee sitten hakemaan minut kavelylle. Kaydaan kavelemassa lahialueita etta tietaa vahan mita taalta loytyy. Okaasan sanoi etta tykkaa vaeltamisesta ja sanoi etta voidaan kavella joskus tonne vuorelle! Reipas 61-vuotias aiti!

Niin, kun tassa on tosiaan taa tietokone saatavilla, niin kysyn Yukikolta jos voin jotain kuvia ladata kamerasta tahan niin voin sitten valilla niitakin laittaa jo veppiin. :-)

Oon nahnyt eilisen ja tan paivan aikana yhteensa kolme vanhempaa rouvaa joilla on violetit hiukset! Kakkoii!

Kaikki muuten nayttaa tuntevan Kamome Shokudoo (Ruokala Lokki) -elokuvan. :-) Ja Kenshi sanoi silloin toissapaivana etta hanen lempiohjaajansa on Aki Kaurismaki.

Nanba rokkaa!

Joo kylla ma tossa aamulla sain viela onneks nukuttua pari tuntia niin en ihan vasynyt ollut koko paivaa. Mut joh, ei oo mikaan hiljaisin mesta maailmassa tama. Seinista kuuluu ihan selkeesti viereisten huoneiden heratyskellot ja juna aloittaa kulkemisen ikkunan alta viiden aikaan aamulla - ja niitahan menee 5-10min valein. :-p Nooh, kyl naa pari yota tassa menee. ;-)

Tanaan meni koko paiva Nanbassa. Lahdin Nanbaan joskus kymmenen aikaan aamulla ja tulin takaisin nyt, eli vahan vaille seitseman illalla. Tarkoitukseni oli kayda ensin viela tuolla Tennojissa, mutta olin niinkin reipas et kun taivas naytti pilviselta ja hieman jopa tuulikin (eli ei ihan kuolettava ilma (silti 31 astetta...)) niin lahdin kavellen Nanban suuntaan.

Ihan oikeeseen suuntaan jopa lahdinkin. Ekaks matkalla tuli kylla vastaan DenDen Town, eli elektroniikkakaupunginosa + animea ja mangaa. En kyl tienny et se ois siina. Ei ihmekaan kun ei viime Osakan reissulla sinne loydetty kun olin ihan varma etta se on ihan toisessa suunnassa. Noh, siella kuitenkin kavin ensin mageessa lelukaupassa. Siella oli tosi hienoja nukkeja ja nukkekoti-tavaroita! Siis ihan mieltsin mageita, sai esim. sellaset perinteiset japanilaiset kodit niista koottua. Hirmu hintasiahan ne tosin oli. :-p

Nukkeja oli pienempia ja isompia; ne isot oli toooosi hienoja ja toooosi kalliita. Mut nukke-harrastajalle kyl hieno kauppa! Siella oli myos kaikenlaisia figuureita myynnissa. Noniin okei, ei se ehka lelukauppa ollu, ehka noi on enemman kerailijoille. :-p Mut kyl ma oisin ilonen jos lapsena sais tollasii!

Rakastan Nanbaa! Ihan yhta kiva se oli kun muistinkin, ehka vielakin kivempi kun loysin paljon uusia kauppoja! Tuli kylla kaveltya ihan jarkyttavan paljon.

En kaynyt tanaan siella Kenshin suosittelemassa raflassa, kun meni koko paiva tuolla Nanbassa. Sen sijaan kaytin hyvakseni japanilaisia pikaruokalaketjuja, Matsuyaa ja Yoshinoyaa. Lounaalla kavin Matsuyassa kun se iski sopivasti silmaan siihen aikaan kun oli nalka. Tilasin curryriisit misokeitolla, hinta 350 jenia. Aijai kun ihanan halpaa. Matsuya oli vaihtanut kertakayttopuikot kestopuikkoihin! Hieno homma, kun tasta japanilaisten puikkojenkulutuksesta on ollut taalla keskustelua.

Illallisella kavin tuossa juuri Yoshinoyassa. Siella otin possusettia salaatilla, riisilla ja misokeitolla. Hinta 480 jenia. Yoshinoya on vahan kalliimpi noin yleisesti kuin Matsuya, mutta ei nyt silti kallis ja hyvaa on! Yoshinoyassa on sitapaitsi parempi misokeitto ja juomaksi saa vihreaa teeta, Matsuyassa vain vetta. Yoshinoya ei kuitenkaan viela ollut kertakayttopuikkojaan vaihtanut pois, aijai. Ensikertalaiselle taa Matsuya on paras valinta, jos ei haluu puhuu mitaan. Automaatista vaan ostetaan lappu mita halutaan syoda (siina on kuvat, ei tartte valttis osaa lukee), sit istutaan poytaan ja annetaan lappu tarjoilijalle ja ruoka tulee poytaan alle minuutissa.

Kavin Nanba Parks -ostoskeskuksessa. Siella oli siisti elainkauppa. Ihan todella friikkeja kalaliskoja oli myynnissa! Siis ne oli akvaariossa uiskentelemassa ilman mitaan kivia mihin ne vois kiiveta ja ne naytti valkosilta liskoilta joilla oli vahan kalan virtaviivaisuutta. Sen nimi oli joku "afro-jotain"... Oisin ottanu kuvii mut siel oli lappuja ettei saa ottaa ettei elaimet stressaannu. <3

Siella oli myynnissa myos sellasia ihanniinkun tosi pienia katkarapuja. Sellasessa pienessa lasikuutiossa ne ui menemaan. Vahanko ostaisin tollasia jos Suomessa myytas, hullun siistei. Ja jos Laura luet tata, niin siella oli myos hamstereita, joiden terraarion puhjalla oli aika iso kerros multaa. Sinne alle ne oli kaivautunu ja tehny pesan! Kantsii kokeilla hei! ;-D Ja kyl, siina luki et ne on hamstereita. :-p

Ostin Nanba Parksista myos ensimmaisen japaninkielisen kirjani (mangat ja muut lehdet poislukien :-p). Osui silmaan Yoshimoto Bananan Kitchen -pokkari ja hinta oli vaivaiset 400 jenia joten lahti mukaan. Siita lienee hyva alottaa, kun on melko lyhyt ja olen lukenut sen suomeksi niin on helpompi ymmartaa. Hyvaa kanjilukuharjoitusta siis luvassa.


Osaka. Osaka.
Osaka kuvattuna Nanba Parks -ostoskeskuksen katolta.




Nanba Parks. Nanba Parks.
Ymmarratte varmaan mista se "Parks" tulee. :-p Taa koko kompleksi on siis sita ostoskeskusta, 9 kerroksen verran.



Nanban joen yli meneva silta oli uusittu! Oli paljon leveempi ja ei ollut sellasii tylsii plekseja siina peittamassa nakyvyytta. Hieno! Shinsaibashilla olevan Hello Kitty -jattipehmolelun asu taitaa vaihtua aika tiuhaan tahtiin. Viimeksi silla oli vaaleanpunainen prinsessamekko ja nyt hieno kimono. :-) Olin ottamassa siita kuvaa niin myyja tuli sanoon et hei haluuks olla ite kans siin kuvas sen Hello Kittyn kanssa. Se otti sitten kuvan musta ja siita kittysta. "Haaaai! Haroo kitii! \/(^______^)" Tuli taysin repeilykuvat!


Hello Kitty! Hello Kitty!
Meitsi Kittyn kanssa.



Oon kylla tanaan repeilly ihan alysti. Johtuneeko osittain sitten pienesta univajeesta vai vaan japanilaisista. Siis tosi moni puhuu taalla itsekseen vaikka jossain kaupassa. Ja sit lauleskelee tai viheltelee. Tuollakin yksi vartija liikutteli jotain kyltteja ja hoilas aivan taysia jotain enka-biisia! Parhautta.

Loysin ihan hirveesti ostettavaa tanaan mutta mun laukkuun ei viela oikeen mahdu kun siella on viela kaikki tuliaiset. Mut kayn sit viela Kioton jalkeen tuolla pyoriin kun majottaudun Nanbassa. Toivotaan etta kesa-alet on viela paalla. Muutamaa herateostosta en kuitenkaan voinut ohittaa, kuten yksinaista hassua sammakkopehmolelua 300 jenin kaupassa. :-p

Ostin Nanbasta lahtiessani viela pikkukojusta dangoa (japanilaisia makeisia). Kohta vedan ne nassuun ja sit taas kylpyyn. Ah, ihanaa. Kavin asken myos Suupaa Tamadessa! Einari tietaa tan, jos nyt lue tata. Siella se viela oli ja sama nauha soi taustalla kuin 2,5 vuotta sitten. Tsiidee!


Nanba. Nanba.
Dotonbori, Nanba, Osaka. Talta kadulta saa illalla hyvaa takoyakia. ^^

Randomointia Tennojissa.

Moikka taas! Kello on nyt seitseman aamulla ja oon ollu hereilla kolmesta saakka... Menin illalla nukkumaan joskus yhdeksalta mutta kolmelta herasin johonkin ihme musiikkiin/meluun (en tieda tuliko hotellista vai ulkoota) enka saanu enaa unta. Noh, neljaan asti pyoriskelin sangyssa ja sit luovutin ja kattoin aamun telkkarista aamuTV:ta.

Taalla on aamuTV:ssa vahan erilaiset ruuanlaitot mita meilla. Nyt kannattaa ottaa kynaa ja paperia ylos, silla tassa teille sinne ohje kuinka tehdaan nattoa (madatettuja papuja)! Ensin pavut liotetaan vedessa useita tunteja. Sen jalkeen ne laitetaan lavikkoon valumaan ja muussautumaan muutamaksi tunniksi. Sitten ne laitetaan lautaselle ja lisataan jotain oisko ollu suolaa ja annetaan olla taas pari tuntia. Ihan vaan poydalla siis. Sit viela laitetaan 37-40-asteiseen styrox-laatikkoon 20 tunnin ajaksi. Tadaa! Ja hyvalta kuulemma maistu! ;-)

AamuTV:ssa myos naytettiin kuinka Tokiossa jengi on mennyt jonottamaan huomenna ilmestyvaa iphonea jo eilen illalla! Tana aamuna kun ne kuvas niin oli jo aikamoinen jono.

Kirjoittelen vahan viela eilisesta. Lahdin siina iltapaivalla kavellen tonne Tennojiin, johonkin 10min matkan paahan. Kappailin siella ympariinsa ja sit tollanen dude nimelta Kenshi tuli enkuks kyseleen et mist oon kotosin. Sit siina alettiin jutteleen enkuks ja japaniks kaikenlaista. Kaytiin limpparilla Makissa ja naytin sille kuvia Suomesta ja annoin tuliaiseksi Pepe-lakun ja Muumi-purkkaa. Naytti maistuvan! Oli mukavaa kun paasi heti kunnolla puhumaan japania.

Kenshi oli ihan ihmeissaan kun sanoin etta Suomestakin saa manga-sarjakuvia ja japanilaista musiikkia kaupasta. Kyseli viela et minkalainen japani-poppi on suomalaisten mieleen niin mainitsin sitten esimerkkina Ayumi Hamasakin, ni taa sanoo et se on ollu Tokiossa toissa valokuvausfirmassa ja niilla on siella kaynyt kuvauksissa juurikin kyseinen neiti. Sanoi vaan etta han oli tosi pelottava ja "meccha-robotti" (just puhuttiin siis animen roboteista, en usko etta ois muuten kayttany kyseista vertausta :-D) koska silla oli kaameet meikit naamassa jne.

Ihme vilukissoja naa japanilaiset. Joskus seitseman aikaan illalla kappailtiin viel tos pihalla, ilta vahan hamartynyt jo mutta asteita n. 25, ni taa on sillee et nii et ku siel Suomes on kylma niin pystyisitko talla saalla kayda uimassa? Olin vaha et joooo ei Suomessa paljoo tata lampimampaa oo. Ja taa hapuilee pitkahihaista paalleen. Sit puhuttiin Japanin ja Suomen korkeista itsemurhatilastoista ni Kenshi sanoo et "nii, se Suomen tilanne varmaan johtuu siita etta siella on niin kylma ja jengi hajoilee?" ;-p

Vaihdettiin viela mailiosoitteet ja sovittiin et ollaan yhteyksissa viela kun tuun Kioton jalkeen takaisin Osakaan viikoksi. Illalla han naytti mulle viela pari kuulemma tosi hyvaa raflaa tassa lahella ja sano etta kantsii kayda! Aattelin tanaan varmaan kayda tossa toisessa, jos se on auki myos paivalla.

Illalla kahdeksan aikaan tulin takaisin tanne hotlalle ja kavin kuumassa kylvyssa lillumassa. Taaskaan siella ei ollut ketaan muita. Kaykohan niissa muut kun suomalaiset ja japanilaiset? :-p

Niin, tan hotlan nimi on muuten Hotel CHUO ja yksi yo pienessa tatamimatollisessa huoneessa maksaa 2600 jenia. Huoneessa on varusteina TV, jaakaappi, iso ja pieni pyyhe, kylpytakki, hammasharja, futon-peti, pieni poyta ja tohvelit. Niin ja tietty se ilmastointi, joka kannattaa kylla nain kesaisin tarkistaa etta loytyy majoituspaikasta.

Tanaan kyn viela taalla lahialueita kiertelemassa ja sit tietty Nanbaan hengaan. Huomenaamuna lahden Kiotoon ja tapaan siella perheeni ja majoittaudun heille. Riippuen siita onko heilla tietokone ja saako sita kayttaa niin tulee talla viikolla viela kirjoituksia. Muussatapauksessa varmaan maanantaina koululta. Jos ei sitten tana iltana tai huomenaamuna viela kerkea. :-)


Shinsekai. Shinsekai.
Osakan hotellin lahella oleva Tsutenkaku-torni ja ostosalue.

Terkkuja sateisesta ja kuumasta Osakasta!

Taalla sita taas ollaan. Kuuma!

Lento meni hyvin lukuunottamatta sita etta nukuttua sai taas ehka jotain tunnin ja sekin patkissa. Mutta yksin ei tarvinnut siella tylsistella, sain vierustoverikseni kaksi suomalaistyttoa. Perillepaastyamme he jatkoivat matkaansa japanilaisen ystavansa kanssa Tokioon ja mina lahdin seikkailemaan tanne Osakaan.

On kylla vaikeeks tehty taa maahantulo. Tarkastuksia ja lomakkeita jos jonkinmoista. Kai sita nyt kuka tahansa nayttaa kriminaalilta kun otetaan kuva valvotun yon jalkeen hiukset harjaamattomana ja suihkut kaymatta. No paastiin me silti lapi! Kylla siella taas joku hamarannakoinen heppu meidan lennoltakin otettiin sivuun...

Osakassa on lamminta 27 astetta ja taas taa ihana kosteus. Ihan hyvalta naytti viela keli siihen asti kun paasin tahan Shinimamiyan asemalle ja astuin junasta ulos... Yhtakkia taivas vaan repesi ja vetta tuli kylla ihan kunnolla. Naa Japanin yllarisadekuurot on kyl hienoi.

Odottelin ensin vahan aikaa suojassa paikallisten kanssa mutta sitten kaivoin sateenvarjon esiin ja lahdin taivaltamaan kohti hotellia. Oli taas niin suunnitelmat valmiina etta "tosta uloskaynnista pihalle ja sit tosta tonne" mut ku ei niin ei! Onko se vika naissa kartoissa, teissa vai turisteissa? Onneks naa Shinimamiyan Einarinkin hyvin muistamat spuget taas pelastaa paivan! Hienosti tuli neuvoon taas mut perille, jes.

Nyt siis hotellilla ja laukut, vaatteet ja kengat markina. Onneks oli varakengat niin sai jatettua noikin kuivumaan.

Kavin hakeen vahan Family Martista kylmii nuudeleita ja onigirin. Ah, parasta kesaruokaa. Vahan nayttaa vakkariostoksien hinnat nousseen sitten viime kerran, mutta ei nyt mitenkaan mahdottomasti.

Taa hotelli on ihan kiva, samanlainen mita 2,5v sitten tien toisella puolella kayttamani hotel raizan. Eli pieni ja kolkko huone, mutta eipa sita muuta yopyakseen tarvitse. Edullinen hinta ja ilmastointi! Tuli oikeen kylma tuolla huoneessa kun vaansin vaan ilmastointii pienemmalle kauheessa hiessa.


Hotellihuone. Hotellihuone.
Tassa siis huone Hotel CHUOssa.



Nyt aattelin uskaltautua kaveleen tonne Tennojille vahan kierteleen. Toivottavasti naa sadekuurot ei taas iske!

Kattellaan taas huomenna, jos paasen tahan koneelle, kun nytkin on jo jonoo!

Matkakuume.

Voi sitä matkakuumeen nostatusta kun huomasin että Mattilta on juuri tullut uusi "Where the hell is Matt?" -video. Aivan ihana tämäkin!



Jos joku ei ole vielä nähnyt edellistä versiota niin sekin löytyy Youtubesta.

Lueskelin myös Mattin matkablogista Japani-osuudet ja oli hauskaa tekstiä se! Pitänee noita muitakin lueskella.

Blogeista vielä sen verran, että Japaniin liittyen jos kiinnostaa näitä blogeja lueskella niin kannattaa käydä myös Suvin ja Tessin blogissa osoitteessa http://japaninspesialisti.blogspot.com/ Tarkoituksenamme oli tavata Kiotossa, mutta en ole nyt ihan varma kohtaavatko aikataulut. Mutta katsellaan, jos saadaan blogimme risteämään. ;-)

Tässä lähipäivinä olen ostellut tuliaisia perheelle ja hakenut Jyväskylän kaupungin esitteitä myös viemisiksi. Kirjoitin perheellekin suoraan kirjeen ja sain sieltä takaisin sähköpostia; host-siskoni Yukiko lupasi auttaa minua hankkimaan japanilaisen prepaid-puhelimen. Toivotaan että onnistuu, ja saan pidettyä siellä sitten heihin ja mahdollisesti koulutovereihin paremmin yhteyttä. Mulla on niin vanha malli tää suomalainen kännykkä että ei toimi Japanissa, ja vaikka toimisikin niin hinnat on kyllä aika kaameet.

Tiistaina olisi sitten lähtö. Lento lähtee Helsinki-Vantaalta klo 20:20 ja on Osakassa seuraavana päivänä paikallista aikaa puolenpäivän maissa. Parempi aikataulu minusta kuin viime kesänä Tokioon mentäessä, jolloin lento lähti Suomen aikaa klo 17:20 ja oli perillä paikallista aikaa vähän ennen yhdeksää aamulla... Nyt jotenkin tuntuu että saa ehkä paremmin nukuttua. Mutta noh, saa nähdä sitten senkin! En oo kyl kauheen hyvä noissa koneissa nukkumaan.

Mut toivotaan että perille päästään! Seuraavan kerran sitten viestiä Osakasta, jos ei tässä mitään maailmaamullistavaa tapahdu.

Japanissa 9.7.-18.8.

Noniin, nyt kun sain viimein tiedot isäntäperheestäni, niin kirjoittelenpa tähän minkälainen reissu on tänä kesänä luvassa. Tämä onkin ensimmäinen Japanin reissu jolle lähden yksin.

Matkaan lähden Helsinki-Vantaalta tiistaina 8.7. eli tasan neljän viikon kuluttua. Tällä kertaa lennän Kansain lentokentälle (Osaka). Perillä olen siis 9.7. aamulla, jolloin matkaan Shinimamiyaan Osakaan ja yövyn siellä kaksi yötä karistelemassa jet lagia. Yövyn samoilla kulmilla jossa olin ensimmäisellä Japanin matkallani reilut kaksi vuotta sitten. Nostalgista.

Perjantaina 11.7. lähden Osakasta Kiotoon, jossa vietän kuukauden aina 10.8. saakka. Tänä aikana opiskelen kielikoulussa japanin kieltä joka viikko maanantaista perjantaihin, sekä asun kiotolaisessa perheessä.

Tänään tuli tosiaan tieto tuosta perheestä. Perheen isä on 77-vuotias ja edelleen työssäkäyvä. Hän tekee työkseen sermejä ja japanilaisia seinämaalauskääröjä. Perheen äiti on 61-vuotias ja opettaa näitä samaisia taiteita. Äiti opettaa myös haiku-runoja ja kalligrafiaa, sekä harrastaa maalaamista ja yôkyoku-lauluja. Pääsee itsekin siis varmasti kokeilemaan näitä! :-)

Perheeseen kuuluu myös 31-vuotias tytär ja 35-vuotias poika. Tytär asuu vielä kotonaan, mutta poika on jo muuttanut pois.

Kirjoittelen perheestä ja heidän kodistaan sitten paikanpäällä lisää, jos vain heiltä tai lähiympäristöstä löytyy Internet-yhteys. Eiköhän koululta ainakin löydy jos ei muualta.

Kiotossa oleskelun jälkeen menen vielä reiluksi viikoksi asustelemaan Osakaan. Sieltä teen päiväretkiä ainakin Kobeen ja Iseen. Sen lisäksi suunnitelmissani on palata vielä 16.8. Kiotoon, sillä siellä on Oboniin liittyvä "Daimonji-juhla", jolloin vuorille sytytetään suuria erilaisiin muotoihin tehtyjä kokkorivistöjä. Lisätietoja kiinnostuneille löytyy esimerkiksi täältä: http://en.wikipedia.org/wiki/Gozan_no_Okuribi

Kirjoittelen ennen reissulle lähtöä vielä jos jotain kerrottavaa ilmaantuu, mutta sitten viimeistään 9.7. yritän päästä hostellin tietokoneelle kirjoittelemaan vähän kuulumisia. Siihen asti, näkemisiin!